Käsityön hurmaa

Käsityökopassani on aina joku viittävaille valmis työ. Tässä jokunen päivä sitten sain inspiraation ja valmistin kaksi ns. taulua.
Toisen olen kutonut kansalaisopiston kudontaryhmässä. Elämäni ensimmänen (ei ehkä viimeinen) kuultokudos. Itse suunnittelin mallin ja valitsin langat hiukan tavanomaisesta poiketen. Kuviolankana käytin jämä bukleelankoja. Ja väriä tietysti halusin, että on silmälle iloa. Tein taulun koska en ollut vielä tietoinen, minkälaiset tulevat uuden kodin ikkunat olemaan. Olen teokseeni tyytyväinen - sopii meille.

Toinen taulu on ideoitu taiteenperusopetuksen ryhmässä ja valmistettu loppuun  kotona, koska muutimme kesken lukuvuoden ja jouduin eroamaan ryhmästä - terveisiä teille kaikille ihanille kässäkamuille.
Ajatuksena oli tehdä jotain uutta "nurkissa lojuvista rojuista". Olin virkannut n. 30 vuotta sitten enkelitaulun, joka on ollut kylläkin seinällä sitä asti. Kehyksenä oli ohut mäntylista (valittavasti en hoksannut ottaa kuvaa). Löysin varastostani isomman puukehyksen, jonka päällystin neulomalla villalangasta ja vanhan kasetin nauhasta aina oikein neuleena suojuksen. Sinne upposi englannin kielikurssi sekä kässäkamulta saatu Ressu Redford: Laulussa on helppo rakastaa. Rakastaa.... Taidanpa antaa taululleni nimen: Taulua on helppo rakastaa. Hm...... On siinä ainakin nostalgiaa n. 30v. ja monta muuttoa takana.

Kesä mielessä

Monen vuoden jälkeen olen kasvattamassa taimia; tomaatteja ja keskipäivänkukkia https://www.google.fi/#q=keskip%C3%A4iv%C3%A4nkukka.

Tänä vuonna pääsiäiskukko/-kanat saivat tyytyä tomaatintaimiin rairuohon sijasta.

Parvekkeelle laitan pari tomaattia, jospa menestyisivät, kun parveke on suoraan etelään. Tyttären tomaattihuoneeseen menee suurin osa, loput jakelen, jos joku haluaa. Tomaatit on keltaisia pikku tomaatteja. Keskipäivänkukka on minulle aivan uusi tuttavuus -myös nämä siemenet sain tyttäreltä ja osa taimista koristaa sitten heidän pihaansa, loput sitten omalle parvekkeelle.

Kevättä ilmassa

 

Onko jo 
 kevät?

Tänään ne huomasin  - kevään ensimmäiset kukkaset ja korkealla olevan auringon.





Kyllä kannatti käydä aamulenkillä.

Uusi koti

Nyt se on sitten tapahtunut... muutto uuteen kotiin ja uudelle paikkakunnalle. Olemme taas n. 28 vuoden jälkeen kymenlaaksolaisia vaikka olemmekin tosi savolaisia. 25.2.on virallinen muuttopäivä - onnea vaan vielä pikkusiskolle, juhlit vanhenemista samana päivänä.

 

Vanha koti näytti  autiolle maanantai aamupäivällä

19 vuotta on tätä maisemaa ihailtu. Rauhallista.

 

Muuttoapuna meillä oli 4 reipasta ja riskiä muuttajaa. Kaikki loput tavarat saatiin tuotua kerralla, kun hiukan purettiin ja taas pakattiin. Tuolin jalan kun vielä irrottaa, niin silloin on kuorma valmis.

 Kukahan järjestäisi nuo tavarat paikoilleen?

 Mutta kiikkutuoli on jo valmiina...

kun vain joutaisi istuskelemaan ja neulomaan :)

Kässäkamuilta saatu kukka on nyt kunniapaikalla keittiön ikkunalla omatekemässä mosaikkiruukuussa. Kuvauksen jälkeen pienempään ruukkuun ilmestyi marjapuuronpunainen saint paulia.

Eipä ne näkymät parvekkeelta paljon muuttuneet - metsää on täälläkin ja eikä naapureita näkyvillä. Ihana rauhallisuus jatkuu ja linnun laulu.

Edessä uusi elämän vaihe

  Pian tulee aika sanoa jäähyväiset nykyiselle  asuinkunnalle ja muuttaa naapurikaupunkiin. N. 39 vuotta työelämää on takana ja on aika siirtyä vapaalle. Monet rakkaat ystävät, harrastuskaverit ja työkaverit jäävät nyt pois jokapäiväisestä elämästä. Mutta juna kulkee paikkakuntien välillä useita kertoja päivässä ! Ja uudella paikkakunnalla odottavat ne kaikkein  rakkaimmat.

 

 Eilen illalla joimme kakkukahvia harrastuskavereiden kanssa ja muistelimme menneitä vuosia. 4 vuotta kävin kansalaisopiston taiteenperusopetuksessa ja meidän ryhmä oli todella mahtava. Tytöt olivat ostaneet minulle Flamingonkukan ja sanoivat tulevansa tarkistamaan, miten olen sen saanut pysymään hengissä. Kukkakauppias oli maininnut, että jopa kolme vuotta se voi kukkia, saapas nähdä, miten minun käy, viherpeukalo kun en ole. Korttikin oli tietysti erään opiskelijan oma tekemä ja tosi hieno. Oli napsinut kuvia vuosien varrella ja antoi niitä sitten näin minulle muistoksi. Ja teksti; "Rakas kässäkamu !" Sitä olen mutustellut useampaan kertaan tänään.

 

 Jonkin verran olen ollut mukana ay-toiminnassa ja sitä kautta  tutustunut reippaaseen ja mukavaan nuoreen naiseen. Joitakin kurssejakin kävimme yhdessä - konkari ja untuvikko - kuten asian leikkisästi ilmaisimme. Hän oli tehnyt minulle yllätyksen. Ostanut käsityötarvikkeita ja yrttijalkakylpy pussin. Olen todella hämmentynyt ja iloinen mukavasta yllätyksestä. Kiitos ystäväni. Vaikka konkari poistuu järjestötoiminnasta niin jatka sinä. Yhteiset kirpparireissut kuitenkin jatkuvat.

 

Ja nyt pakkauspuuhat jatkuvat...........

Joulua odotellessa

Joulun lähestyminen saa sormet syyhyämään. Kaikenlaista pientä, kivaa on mukava näperrellä ja antaa sitten lahjaksi ystäville.

 Korttipaja on toiminut jo yli 10 vuotta yhtäjaksoisesti erään nuoren ystävän kanssa. Tänäkin vuonna ahersimme koko itsenäisyyspäivän ja valmista tuli. Kaikki lähetetyt kortit oli siis tänäkin vuonna itsetehtyjä.
Valitettavasti kamera vetää jo loppusuoralla, joten kuvat on vähän sitä sun tätä 




Paperista tehtyjä kumihiutaleita kasteltuina vesi-vehnäjauhovellissä, kuorrutettuna suolalla ja kuivatettuna mikrossa. Aika kivaa puuhaa.

(osan hiutaleista  on leikannut tyttäreni

 Korttitaloja/-laatikoita tehtiin jo kauan sitten vanhoista joulukorteista. Verestin  muistiani ja valmistin yhden joulukarkkeja varten.

Huovuttamalla tehty tonttu styroksikartion päälle.

 

Laitan vielä esille viime syksyiset paperienkelit. Teimme itse paperia ja niistä muotoutui sitten mm. enkeleitä.

Nyt rauhoitun joulun viettoon ja voimien keräämiseen aloittaa uusi vuosi uusin haastein.


  Rauhallista ja mukavaa joulun aikaa lukijoilleni.

Pikkujoulujen aikaan

Jo useampana vuonna on meidän parvekkeella ollut joulukuusi. Ei ihan oikea sellainen vaan itse rakennettu. Vuosia sitten nuorempi sisareni toi meille joulutervehdyksenä oma tekemän kuusen. Hän oli taivutellut katiskaverkosta kartion ja pistellyt siihen havun oksia. Koristelut muuttuvat vuosien myötä, mutta runko säilyy.

Neulotaan, neulotaan...

Talven lähestyminen saa puikot heilumaan aina vaan tiuhempaan; syntyy hattua, sukkaa ja mm. paprika. Paprika syntyi aivan vahingossa, kun kokeilin uutta neuletta. Joku muu oli jaksanut neuloa sen isommaksi ja jättänyt ompelematta kiinni ja tietysti ilman täytettä - ja siitähän tuli patalappu.

 Hattu on norjalaismallinen ja malli otettu täältä: http://villakeranen.blogspot.fi/2011/02/se-suloinen-norjalaismyssy.html

Liekkisukat ovat kiehtoneet minua jo kauan ja nyt löytyi pienet jalat, jotka olivat sukkia vaille.

 Vielä tilauksesta pari vetoketjukorua.

Muistin virkistämistä

Kansalaisopiston käsityöryhmässä oli opettelu vuorossa kirjonta. Päätimme tehdä sen niillä aiemmin kasveillä värjäämillämme villalangoilla. Tarkoitus oli opetella uusia ja/tai kerrata vanhoja erilaisia pistoja. Olen jo kauan miettinyt sellaisen neulakirjan tekemistä, missä voisi säilyttää parsin- ja silmäneuloja. Nyt sellaisen teko olikin ajankohtainen.
Jostakin laatikon syövereistä löysin säkkikankaan palasen, jolle oli jo valmiiksi painettu kukkakuvio - oli ehkä ollut tarkoitus tehdä pieni liina, mutta edelliseltä omistajalta se oli jäänyt tekemättä. Joku oli jo aiemmin leikellyt kankaan reunasta palasia, joten ilman harmitteluja voin minäkin sitten pilkkoa kankaan.

Kirjontaa en ole pahemmin harrastanut. Sattumalta löytyi myös n. 53 vuotta sitten koulussa tekemäni ruokaliina - siinä olikin monta hyvää mallia. Täytyy todeta, että silloin tekemäni harakanvarpaat ovat paljon siistimmät kuin nyt.

Kesä meni ja talven merkkejä on ilmassa

Ilmatieteenlaitos lupaa kylmenevää....  Siispä puikot heilumaan.

                                                    Villahahtuvahousut pienelle
                                                     http://www.ullaneule.net/0108/ohjeet_villapopat.html

                                                     Villalapaset pukinkonttiin ( mallina Kukonpojanaskelneule)

                                                     http://kaspaikka.fi/koti/amjarvi/ekotoita/kukonpojanaskel/

 

Lankojen värjäys on niin hauskaa puuhaa, kun koskaan lopputuloksesta ei voi olla varma. Nämäkin 7-veikka langat on värjätty kaapin nurkaan jääneellä (=jätetyllä) vanhalla kahvilla. Hiukan aurinko vääristää värejä, luonnossa ovat hieman vaaleampia. Käyttökelpoista tavaraa.