Kesälomaa aloitellessa

Pienet viljelykseni... kurpitsat ovat innoissaan kasvaneet pitkin mustikkametsää ja onpa tielle osunut suopursujakin. Niiden sekaan on turvallista piilottaa kauniisti keltaisena loistavat kurpitsan alut. No voihan sitä tietysti kasvaa ja komistua kivenkin päällä.

Heinäkuu ja helle... mustikatkin kutsuvat poimijoita. Pitihän niitä hiukan poimia, että saa edes suun mustaksi loman kunniaksi. Se mustikkamaito on niin HYVÄÄ.... Talven mustikat saavat vielä kypsyä rauhassa... josko viikonpäästä sitten.

Ja sitten loman viettoon. Saa nähdä, mihin sitä ensin suunnistaisi vai ottaisko ihan levon kannalta... Taitaa kuitenkin pikku laivamatka odotella pika puolin.. no sinne sitten ensiksi.

Juhannus on juhlittu

Ai juhlittu ? Ei vaan vietetty aivan rauhallisesti lepäillen ja hieman puuhastellen.
Ongellakin käytii kerran ja 2 pienen pientä särkeä tarttui koukkuun. No eipä niille ollut käyttöä vaan laskimme ne takaisin kasvamaan. Mutta onneksi oli kaupasta hoksattu ostaa silliä niin eipä tuo huono saalis paljoa harmittanut.
Jo parina kesänä olen harrastanut lankojen värjäämistä luonnonmateriaaleilla. Ja kun oli monta vapaa päivää, niin taas se himo iski.... Ja tuumasta toimeen.
Tälllä kertaa kasveina käytin: lupiinin sinisiä kukkia, suoprsuja, koivun lehtiä ja tervalepän lehtiä. Kokeilin myös lankojen purettamista liekoilla. Siihen en olllu tyytyväinen, koska liekot värjäsivät langat lievästi vaalean ruskeiksi ja lupiineista saatava kaunis vaalean vihreä muuttui ei niin kauniiksi.

Vasemmalla lupiineilla värjätyt nallelangat ja oikealla suopursulla värjätyt ja alunalla puretetut 100 % villalangat

Vasemmalla koivun lehdillä värjätyt ja alunalla puretetut 7- veljestä harmaa ja valk. langat, oikealla suopursulla värjätyt ja alunalla puretetut7- veljestä harmaa ja valk. langat.

Tervalepällä värjätyistä langoista tuli hiukan tummempia kuin koivun lehdillä värjätyistä langoista.

Luonnon kauneutta ei voi olla ihailematta päivästä toiseen: tyyni tai tuulinen järvenselkä, siellä uivat kuikka perheet, kaloja poikasilleen saalistavat lokit, yhtenään kukkuva käki, rohkea harmaasieppo pariskunta, joka rakensi pesänsä mökin nurkkahirsien päälle aivan kulkureitillemme.  Jänistä vaan ei ole vielä näkynyt kuten viime kesänä. Silloin se popsi herkkunaan minun kukkapenkiin kylvämäni punajuuret sekä keltajuurikkaat - eipä ollut minulla varastointi ongelmia. Nyt vahingosta viisastuneena istutinkin äitienpäivä orvokit penkin reunaan ja laitoin loppu maahan perunaa kasvamaan. Ei taida olla jäniksen herkkuja. Mutta parin viikon päästä voimme syödä oman maan perunoita. Nam.

Sitten vielä yksi ihmeellisyys, jolle emme ole keksineet selitystä Männyn oksaasa on pieni valkoinen "pesä" tms. Ollut jo pari viikkoa, mutta mikä se on?

Naamiaiset tulossako?

Talvenaikana kokeilimme erilaisia materiaaleja. Yksi mielenkiintoinen kokeilu oli kipsiharso. Olemmehan tottuneeet näkemään kipsiä katkenneissa raajoissa tms. Nyt muotoilimme siitä naamarit, kuka valmiin muovipään kasvoille kuka omalle kasvoilleen. No tietysti kukaan ei itse tehnyt omalle kasvoilleen, vaan porukalla sen teimme "mallin" kasvoille. Hauskaahan se oli.

Pannunalusia aina tarvitaan

Kunnassamme kansalaisopisto järjestää myös aikuisille taiteen perusopetusta. Siellä on tullut käytyä jo 3 vuotta. En tiedä onko tuotokseni mitään taidetta, mutta työskentely siellä on erittäin mukavaa ja antoisaa.Sen lisäksi sieltä on tullut monta hyvää kaveria, joiden kanssa on ilo kokoontua kerran viikossa ja luoda "taidetta".
 Tänä vuonna teimme mm. erilaisia virkkaus-, neulonta- ja punontatekniikoita. Koska aina on pula pannunalusista (?), lisääntyi kokoelma taas kerran.
Valkoinen on punottu tuulimyllytekniikalla trikoosta ja punainen virkattu 7-veikasta kuljettaen virkkuun sisällä
punaista nyöriä. 

Vetoketjukoruja

Nyt se on tehty.... Pitkän harkinnan jälkeen syntyi oma blogi. "Minä en ainakaan tee tota" - tuli kerran lausuttua ääneen ja siitä se lähti. Innostun helposti mutta tietyt asiat vaativat aikaa ja aikaa, mutta se tapahtuu sitten.
Kaikenlaista tulee näperreltyä ajan kuluksi. Tässä viimeinen villitys.