Muistoja menneiltä ajoilta

Viime talvena kudoin kansalaisopiston kudontapiirissä vessaan matot. Matot oli mitoitettu ja värit valittu edellisen kodin vessaan. Sitten tuli muutto, mutta onneksi matot käyvät myös uuden kodin vessaan. No väri tosin olisi saanut olla vihreä. Mutta nää saa nyt kelvata. 
Alun perin väreinä oli vaalea moppilanka loimena ja kuteena punainen moppilanka. Mutta en ajatellut kutoessani, että sellainen väritys/ruudutus saattaa aiheuttaa mikreenistä kärsivälle ihmiselle päänsärkyä. Mutta onneksi on keksitty kangasvärit ! Matot pesukoneeseen ja värijauhe perään - ja lopputulos on nyt hyvä, kahta eri punaista.
Vohvelisidos on jalan alla mukava ja lievä kosteus lattialla ei haittaa suihkun jälkeen.

 Mutta tämä taulu...
Olen aloittanut tehdä sitä n. 30 vuotta sitten tyttärelleni. Löysin melkein valmiin tekeleen viime syksynä kaapin kätköistä. Inspiraatio iski ja valmistin taulun, kehystytin sen ja annoin tyttärelleni joululahjaksi. Nyt se on seinällä pikku emännän hoitopöydän  yläpuolella.
Onhan siinä aika retrovärit - mutta nyt se on valmis.
Mitenkäs se sanonta menikään; Parempi myöhään jne.

Käsityön hurmaa

Käsityökopassani on aina joku viittävaille valmis työ. Tässä jokunen päivä sitten sain inspiraation ja valmistin kaksi ns. taulua.
Toisen olen kutonut kansalaisopiston kudontaryhmässä. Elämäni ensimmänen (ei ehkä viimeinen) kuultokudos. Itse suunnittelin mallin ja valitsin langat hiukan tavanomaisesta poiketen. Kuviolankana käytin jämä bukleelankoja. Ja väriä tietysti halusin, että on silmälle iloa. Tein taulun koska en ollut vielä tietoinen, minkälaiset tulevat uuden kodin ikkunat olemaan. Olen teokseeni tyytyväinen - sopii meille.

Toinen taulu on ideoitu taiteenperusopetuksen ryhmässä ja valmistettu loppuun  kotona, koska muutimme kesken lukuvuoden ja jouduin eroamaan ryhmästä - terveisiä teille kaikille ihanille kässäkamuille.
Ajatuksena oli tehdä jotain uutta "nurkissa lojuvista rojuista". Olin virkannut n. 30 vuotta sitten enkelitaulun, joka on ollut kylläkin seinällä sitä asti. Kehyksenä oli ohut mäntylista (valittavasti en hoksannut ottaa kuvaa). Löysin varastostani isomman puukehyksen, jonka päällystin neulomalla villalangasta ja vanhan kasetin nauhasta aina oikein neuleena suojuksen. Sinne upposi englannin kielikurssi sekä kässäkamulta saatu Ressu Redford: Laulussa on helppo rakastaa. Rakastaa.... Taidanpa antaa taululleni nimen: Taulua on helppo rakastaa. Hm...... On siinä ainakin nostalgiaa n. 30v. ja monta muuttoa takana.