Pian tulee aika sanoa jäähyväiset nykyiselle asuinkunnalle ja muuttaa
naapurikaupunkiin. N. 39 vuotta työelämää on takana ja on aika siirtyä
vapaalle. Monet rakkaat ystävät, harrastuskaverit ja työkaverit jäävät
nyt pois jokapäiväisestä elämästä. Mutta juna kulkee paikkakuntien
välillä useita kertoja päivässä ! Ja uudella paikkakunnalla odottavat ne kaikkein
rakkaimmat.
Eilen illalla joimme kakkukahvia harrastuskavereiden kanssa ja
muistelimme menneitä vuosia. 4 vuotta kävin kansalaisopiston
taiteenperusopetuksessa ja meidän ryhmä oli todella mahtava. Tytöt
olivat ostaneet minulle Flamingonkukan ja sanoivat tulevansa
tarkistamaan, miten olen sen saanut pysymään hengissä. Kukkakauppias oli
maininnut, että jopa kolme vuotta se voi kukkia, saapas nähdä, miten
minun käy, viherpeukalo kun en ole. Korttikin oli tietysti erään
opiskelijan oma tekemä ja tosi hieno. Oli napsinut kuvia vuosien
varrella ja antoi niitä sitten näin minulle muistoksi. Ja teksti; "Rakas
kässäkamu !" Sitä olen mutustellut useampaan kertaan tänään.

Jonkin verran olen ollut mukana ay-toiminnassa ja sitä kautta
tutustunut reippaaseen ja mukavaan nuoreen naiseen. Joitakin kurssejakin
kävimme yhdessä - konkari ja untuvikko - kuten asian leikkisästi
ilmaisimme. Hän oli tehnyt minulle yllätyksen. Ostanut
käsityötarvikkeita ja yrttijalkakylpy pussin. Olen todella hämmentynyt
ja iloinen mukavasta yllätyksestä. Kiitos ystäväni. Vaikka konkari
poistuu järjestötoiminnasta niin jatka sinä. Yhteiset kirpparireissut
kuitenkin jatkuvat.
Ja nyt pakkauspuuhat jatkuvat...........