Muistoja menneiltä ajoilta

Viime talvena kudoin kansalaisopiston kudontapiirissä vessaan matot. Matot oli mitoitettu ja värit valittu edellisen kodin vessaan. Sitten tuli muutto, mutta onneksi matot käyvät myös uuden kodin vessaan. No väri tosin olisi saanut olla vihreä. Mutta nää saa nyt kelvata. 
Alun perin väreinä oli vaalea moppilanka loimena ja kuteena punainen moppilanka. Mutta en ajatellut kutoessani, että sellainen väritys/ruudutus saattaa aiheuttaa mikreenistä kärsivälle ihmiselle päänsärkyä. Mutta onneksi on keksitty kangasvärit ! Matot pesukoneeseen ja värijauhe perään - ja lopputulos on nyt hyvä, kahta eri punaista.
Vohvelisidos on jalan alla mukava ja lievä kosteus lattialla ei haittaa suihkun jälkeen.

 Mutta tämä taulu...
Olen aloittanut tehdä sitä n. 30 vuotta sitten tyttärelleni. Löysin melkein valmiin tekeleen viime syksynä kaapin kätköistä. Inspiraatio iski ja valmistin taulun, kehystytin sen ja annoin tyttärelleni joululahjaksi. Nyt se on seinällä pikku emännän hoitopöydän  yläpuolella.
Onhan siinä aika retrovärit - mutta nyt se on valmis.
Mitenkäs se sanonta menikään; Parempi myöhään jne.

Helteinen heinäkuu

 Jos on ollut hellettä niin on ollut myös rankkoja sadekuurojakin. 17.7 parvekkeelta otetuissa kuvissa vettä tuli todella rankasti. Ja sateenkaarenpää osuu aivan parvekkeemme kohdalle ja siellähän on tarun mukaan aarre. En ole vielä sitä kaivanut - odottelen parempaa tilaisuutta.

 Alkukesästä ihmettelin pieniä keskipäivänkukan taimia - nyt ne ovat puhjenneet kukkaloistoon.http://lellenloki.blogspot.fi/2014/06/kesaparveke.html

Ja tomaatit ovat kasvaneet kovasti. Ovat jo 1,5 m korkeita eli yli sen mitä siemenpussin kyljessä kerrottiin. No nyt latvat on jo katkaistu ja kukkaterttujakin on. Löysin jo muutaman pienen pienen tomaatin alunkin - eli kyllä meillä todennäköisesti vielä syödään omia tomaatteja. Sillä vielä on kesää jäljellä.....

Sadepäivä puuhia

Aina vaan sataa (melkein)...  sellainen on Suomen alkukesä 2014. Tämäkin aamu oli poutainen ja aurinkoinen ja ajatus oli lähteä pihahommiin. Mutta jo ennen puolta päivää se alkoi - ihana, raikas vesisade.
Sadepäivinä voi puuhastella kotona (jos viitsii). Monta pientä projektia odottaa tekijäänsä, toki muutama on taas valmistunut.

Joka kerta kun olen uusinut suihkuverhon, niin aina on sama ilmiö - se on liian lyhyt, joten vesi lainehtii pitkin kylpyhuoneen lattiaa. No kaikenlaisia virityksiä on tullut tehtyä, mutta tämä viimeinen on mielestäni melko onnistunut. Verho vaan poikki ja kaapin kätköistä löytyneestä valoverhosta kaistale jatkoksi. Joskus Tallinnassa käydessä on tullut hamstrattua mm. koukkunauhaa ja siitäpä sitten piristystä verhoon.

Pikku emäntä tarvitsee mummilassa käydessään syöttötuolin. No sellainen oli saatu tuttavilta, mutta hiukan vaati kunnostusta. Siinä kuului olla pöytätaso,  mutta se oli edellisessä käytössä rikkoutunut. Käsinojiin porattiin reiät (naapurin avustuksella). Vahvasta puuvilla- kankaasta ompelin nauhat, jotka estävät lasta putoamasta tuolista. Nauhat kiinnitetään käsinojiin napeilla - jotka vielä ovat päällystämistä vaille ( tulevat samasta kankaasta kuin nauhat). Sitten vaan tyttö muiden mukaan pöydän ääreen herkkuja nauttimaan :)

No sitten taas parvekkeelle.. Olin haaveillut ostaa parvekkeelle aurinkovarjon, siltä varalta jos aurinko paistaisi :) ja silloin  istuisin lepotuolissa vaikka lukemassa. Mainitsen sen ääneen ja niinpä eräänä päivä tyttäreni luona oli aurinkovarjo jo meille tulossa. Tyttäreni ystävällä sattui olemaan varastossa ylimääräinen käytöstä poistettu varjo - ja niin meillä on nyt varjo aurinkoa odottamassa. Käytin varjon vain pesutuvan kautta ja pesin ylimääräiset pölyt pois. 

Ihanaa sadepäivää lukijoilleni !

Juhannus v. 2014

Vietimme poikkeuksellisen juhannuksen. Emme olleet mökillä tai kylässä vaan olimme ihan kotona, uudessa kodissa ja nautimme kaupunkijuhannuksesta. Emme uineet emmekä saunoneet, vaikka vettä oli  (tuli) riittämiin. Oli mukava olla sisällä lämpimässä ja nauttia kodin lämmöstä. Ja televisiosta tuli jalkapalloa.
Juhannusperinteitäkin toki vaalimme - luonnonkukat ja grillimakkarat, nam.
Tällä hetkelläkin mittari näyttää 12,2 astetta lämmintä - mukava lämmin juhannussää.

                                           Hiljainen on kylätie..... näkymä keittiön ikkunasta

 

Juhannusaaton lämpötila

 

Suomen kaunis lippu juhannusaattoiltana kovassa tuulessa ....

Viikko sitten vietimme onneksi etujuhannusta. Silloin oli lämmintä ja ruokakin hiukan monipuolisempi :). Ja se pihagolf - oli hieno ajatus.

Kesäparveke

 Torilta ostettu punainen verbana l. rautayrtti. Hyvin on lähtenyt kukkimaan ja pitäisi kestää paahdetta.

 Siemenestä kasvatettu keskipäivänkukka. Hyvin on kituvainen - saas nähdä, kukkiiko milloinkaan.

 Guinean Liisa l. juoppoliisa. Kesävieraan tuoma kaunis kukkanen. Aluksi kukka nuupahti, kun en ymmärtänyt juottaa sitä tarpeeksi. Onneksi sitten virkosi ja koristaa parvekettamme.

Siemenestä itse kasvattamat tomaatit ovat  n. 80 cm pitkiä ja vaativat jo tukea. Ensimmäiset kukkanuputkin on jo havaittavissa. Tomaatteja odotellessa...

Kesälomamatkan muistoja etelästä.

On se vaan ihanaa aikaa tämä kesä. Jos ei omalla parvekkeella saa tarpeeksi multaa kynsien alle, niin muutaman kilometrin päässä on "pieni" tontti ja talo, jossa voi myllertää mielinmäärin ihan vaikka väsyksiin asti.  ( http://nallepeitto.blogspot.fi/2014/05/alkukesan-puutarhakuvia.html)

Huomenna olisi tarkoitus viettää  juhannusta etukäteen mm. grillaten siellä samaisella tontilla, kun viikon päästä on muita suunnitelmia.

Hauskaa jussia lukijoilleni.

Vanha pusero

Tekstiilin värjäystä käsin vai käden värjäystä tekstiilivärillä?

Elämäni ensimmäisen kerran (mutta ei ehkä viimeisen) harjoittelin käsin värjäystä. Olin saanut suulliset ohjeet tapahtumasta sekä lukenut itse ohjeet huolellisesti. Lopputulos on mielestäni loistava. 
Puseron kukkaset jäivät valkeiksi kuten olivat aiemminkin. Puserohan oli siis musta ja haalistunut, siksi uusi värjäys oli tarpeen.  Mutta kaikki ei kuitenkaan sujunut kuin Srömsössä. 
Kumikäsineitä valitessa otin tietysti ne huonoimmat ja kuluneimmat, koska eihän uusimpia voisi värjätä. Hämmentelin innoissani värilientä. Kun otin käsineet pois, niin totuus valkeni - peukaloni oli myös hyvin värjäytynyt. Käsineen peukalossa oli siis reikä! Peukalosta värin irroittaminen olikin melko työlästä. Kokeilin desinfiointiainetta, käsidesiä, sitruunaa, kynsilakanpoistoainetta, saippuaa - kunnes muistin ihmesienen. Ja sillähän peukalo puhdistui lähes täysin. Roiskuihan sitä lientä hiukan kaakeleillekin - mutta ihmesieni tehosi taas.
Pusero sai lisää käyttöikää ja minä mieluisan vaatteen taas käyttööni. 
Kannatti siis kokeilla!

Kukkamatto

 ATK-tuolin alle tarvitsin maton - no, ei muuta kun virkkaamaan. Tarvikkeet läytyi onneksi kaapista, joten töihin vaan. Muoto olikin sitten asia erikseen - jotain muuta kuin suorakaide. Kukkahan siitä lopulta tuli varsineen ja lehtineen. Koska tykkään pitää jalkojani korokkeella, niin varsi ja lehti estää korokkeen liukumisen liukkaalla lattialla. Kuteet olivat jäänteitä aiemmin kutomistani matoista 
mm. http://lellenloki.blogspot.fi/2013/05/pallomatto-ja-lintukudonnainen.html

Tänään istutin omat tomaattini parvekkeelle isoihin ruukkuihin.  Parveke on osoittautunut melko kuumaksi paikaksi - mutta aika näyttää, miten menestyvät.

Tulossa omenakesä

Viikko sitten otin omenapuun oksia maljakkoon ja kuinkas ollakkaan, nyt niissä on kukkia. Taitaa tulla omenakesä, kun noin kauniisti ja runsaasti kukkivat.

Parin kuukauden ajan olen aamuisin käynyt lenkillä. Nyt kun ei tarvitse kiiruhtaa työmaalle, on aikaa hoitaa vaikka kuntoa. Reipas kävely raikkaassa aamuilmassa antaa kummasti pirteyttä päivään. Kun ei ole kiire minnekään, ehtii luontoonkin kiinnittää huomiota. Olen löytänyt erikoisen kukan, nimeä sille en kylläkään tiedä.

Löysin uuden lenkkipolun, joka johti joen rannalle sillan alle (?). Siellä ihmettelin taiteilijoiden suurta ylettyvyyttä, kun ylös siltapalkkeihin oli tehty jos jonkinmoista taidetta. Ja joki virtasi jo vuolaana - kunpa pääsisi tänäkin kesänä mato-ongelle.

Käsityön hurmaa

Käsityökopassani on aina joku viittävaille valmis työ. Tässä jokunen päivä sitten sain inspiraation ja valmistin kaksi ns. taulua.
Toisen olen kutonut kansalaisopiston kudontaryhmässä. Elämäni ensimmänen (ei ehkä viimeinen) kuultokudos. Itse suunnittelin mallin ja valitsin langat hiukan tavanomaisesta poiketen. Kuviolankana käytin jämä bukleelankoja. Ja väriä tietysti halusin, että on silmälle iloa. Tein taulun koska en ollut vielä tietoinen, minkälaiset tulevat uuden kodin ikkunat olemaan. Olen teokseeni tyytyväinen - sopii meille.

Toinen taulu on ideoitu taiteenperusopetuksen ryhmässä ja valmistettu loppuun  kotona, koska muutimme kesken lukuvuoden ja jouduin eroamaan ryhmästä - terveisiä teille kaikille ihanille kässäkamuille.
Ajatuksena oli tehdä jotain uutta "nurkissa lojuvista rojuista". Olin virkannut n. 30 vuotta sitten enkelitaulun, joka on ollut kylläkin seinällä sitä asti. Kehyksenä oli ohut mäntylista (valittavasti en hoksannut ottaa kuvaa). Löysin varastostani isomman puukehyksen, jonka päällystin neulomalla villalangasta ja vanhan kasetin nauhasta aina oikein neuleena suojuksen. Sinne upposi englannin kielikurssi sekä kässäkamulta saatu Ressu Redford: Laulussa on helppo rakastaa. Rakastaa.... Taidanpa antaa taululleni nimen: Taulua on helppo rakastaa. Hm...... On siinä ainakin nostalgiaa n. 30v. ja monta muuttoa takana.

Kesä mielessä

Monen vuoden jälkeen olen kasvattamassa taimia; tomaatteja ja keskipäivänkukkia https://www.google.fi/#q=keskip%C3%A4iv%C3%A4nkukka.

Tänä vuonna pääsiäiskukko/-kanat saivat tyytyä tomaatintaimiin rairuohon sijasta.

Parvekkeelle laitan pari tomaattia, jospa menestyisivät, kun parveke on suoraan etelään. Tyttären tomaattihuoneeseen menee suurin osa, loput jakelen, jos joku haluaa. Tomaatit on keltaisia pikku tomaatteja. Keskipäivänkukka on minulle aivan uusi tuttavuus -myös nämä siemenet sain tyttäreltä ja osa taimista koristaa sitten heidän pihaansa, loput sitten omalle parvekkeelle.