Nainen ja Suomi 100 vuotta - haitarikirja

Kansalaisopiston käsityöryhmässä oli yhtenä aiheena tänä vuonna naiset, työ ja suomi 100 vuotta. Aiheen käsittely oli vapaamuotoista itse kullekin sopivalla tyylillä kuitenkin tekstiilityön keinoin. Minua jotenkin innosti paneutua sukuni  minulle läheisiin naisiin aina mummoistani lähtien. Läheisien rajaaminen oli vaikeaa, joten rajasin niistä läheisimpiin. 

Työn muodoksi halusin haitarikirjan. Kirja on helposti säilytettävissä, mutta helppo asettaa näkyville, jos siltä tuntuu. 

Valokuvat valitsin huolella ja tulostin ne kankaalle ja kiinnitin ompelemalla pohjakankaalle. Pohjakankaat ovat vanhoja aarteita mummolasta, lapsuuden kodistani sekä omia käsitöitäni. Samoin taustapuolen kankaat/käsityöt ovat vanhoja aarteita, jotka ovat onneksi säilyneet lukuisista muutoista huolimatta.

Napit, nepparit, korut ja ym. lisukkeet, niillä on myös oma tarinansa.

Haitarikirjan liitteeksi tulee vihkonen, jossa kerron tarinaa valokuvista sekä muusta materiaaleista. Näin sukuni tarina tältä osin siirtyy tuleville sukupolville.

Kankaiden välissä on tukevaa muovia, niin että kirja pysyy vaikka pöydällä "seisomassa". 

Kuvissa näkyvät muovirenkaat on ommeltu näyttelyä varten, jotta saamme työn riippumaan katosta katsojien "silmien korkeudelle",

Kirjan omistan tyttären tyttärelleni Eilalle ja hänen äidilleen Outille. 

Takakannessa on tasku, jossa vihkonen hyvin säilyy.

Joitakin kuvia "synnytysvaiheesta":

Työhöni liitä seuraavan runon:

Kun mummot kuolevat
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja he humisevat lastenlastensa yllä,
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.

(Eeva Kilpi)