Toisen olen kutonut kansalaisopiston kudontaryhmässä. Elämäni ensimmänen (ei ehkä viimeinen) kuultokudos. Itse suunnittelin mallin ja valitsin langat hiukan tavanomaisesta poiketen. Kuviolankana käytin jämä bukleelankoja. Ja väriä tietysti halusin, että on silmälle iloa. Tein taulun koska en ollut vielä tietoinen, minkälaiset tulevat uuden kodin ikkunat olemaan. Olen teokseeni tyytyväinen - sopii meille.
Toinen taulu on ideoitu taiteenperusopetuksen ryhmässä ja valmistettu loppuun kotona, koska muutimme kesken lukuvuoden ja jouduin eroamaan ryhmästä - terveisiä teille kaikille ihanille kässäkamuille.
Ajatuksena oli tehdä jotain uutta "nurkissa lojuvista rojuista". Olin virkannut n. 30 vuotta sitten enkelitaulun, joka on ollut kylläkin seinällä sitä asti. Kehyksenä oli ohut mäntylista (valittavasti en hoksannut ottaa kuvaa). Löysin varastostani isomman puukehyksen, jonka päällystin neulomalla villalangasta ja vanhan kasetin nauhasta aina oikein neuleena suojuksen. Sinne upposi englannin kielikurssi sekä kässäkamulta saatu Ressu Redford: Laulussa on helppo rakastaa. Rakastaa.... Taidanpa antaa taululleni nimen: Taulua on helppo rakastaa. Hm...... On siinä ainakin nostalgiaa n. 30v. ja monta muuttoa takana.
Upeata kun olet saanut monta työtä valmiiksi, hyvä sinä! Eipäs Ressu tiedä, että on taulunkehykseen päässyt :) Mä yritän tiistaina saada mun neulakirjan lopulta valmiiksi - viime viikolla edistyi hyvin! Kiva lukea sun kuulumisia täältä blogista.
VastaaPoistaTerkkuja, Maarit
Kiitos kässäkamu kommentistasi.Yritän välillä tehdä luovaakin työtä, muutoin aika menee mukavasti uusia kuvioita opetellessa. Eläkkeellä olo on aika mukavaa :).
VastaaPoista