Pian tulee aika sanoa jäähyväiset nykyiselle asuinkunnalle ja muuttaa naapurikaupunkiin. N. 39 vuotta työelämää on takana ja on aika siirtyä vapaalle. Monet rakkaat ystävät, harrastuskaverit ja työkaverit jäävät nyt pois jokapäiväisestä elämästä. Mutta juna kulkee paikkakuntien välillä useita kertoja päivässä ! Ja uudella paikkakunnalla odottavat ne kaikkein rakkaimmat.
Eilen illalla joimme kakkukahvia harrastuskavereiden kanssa ja
muistelimme menneitä vuosia. 4 vuotta kävin kansalaisopiston
taiteenperusopetuksessa ja meidän ryhmä oli todella mahtava. Tytöt
olivat ostaneet minulle Flamingonkukan ja sanoivat tulevansa
tarkistamaan, miten olen sen saanut pysymään hengissä. Kukkakauppias oli
maininnut, että jopa kolme vuotta se voi kukkia, saapas nähdä, miten
minun käy, viherpeukalo kun en ole. Korttikin oli tietysti erään
opiskelijan oma tekemä ja tosi hieno. Oli napsinut kuvia vuosien
varrella ja antoi niitä sitten näin minulle muistoksi. Ja teksti; "Rakas
kässäkamu !" Sitä olen mutustellut useampaan kertaan tänään.
Jonkin verran olen ollut mukana ay-toiminnassa ja sitä kautta
tutustunut reippaaseen ja mukavaan nuoreen naiseen. Joitakin kurssejakin
kävimme yhdessä - konkari ja untuvikko - kuten asian leikkisästi
ilmaisimme. Hän oli tehnyt minulle yllätyksen. Ostanut
käsityötarvikkeita ja yrttijalkakylpy pussin. Olen todella hämmentynyt
ja iloinen mukavasta yllätyksestä. Kiitos ystäväni. Vaikka konkari
poistuu järjestötoiminnasta niin jatka sinä. Yhteiset kirpparireissut
kuitenkin jatkuvat.
Ja nyt pakkauspuuhat jatkuvat...........
Olitpas saanut kivoja muistoja ja muistamisia! Onneksi tosiaan se juna kulkee ja aikaakin on nyt enemmän. Tai ainakin pitäisi olla, jos vanhat merkit paikkansa pitää, niin järjestät kyllä vauhtia elämään täälläkin kulmalla. :) Mutta eiköhän ne ystävät kuitenkin pysy vauhdissa mukana. Tsemppiä vielä viimeisiin pakkaushetkiin, ennenkuin kunnolla tajuatkaan, niitä laatikoita jo puretaan täällä suunnalla.
VastaaPoista