Uusi koti

Nyt se on sitten tapahtunut... muutto uuteen kotiin ja uudelle paikkakunnalle. Olemme taas n. 28 vuoden jälkeen kymenlaaksolaisia vaikka olemmekin tosi savolaisia. 25.2.on virallinen muuttopäivä - onnea vaan vielä pikkusiskolle, juhlit vanhenemista samana päivänä.

 

Vanha koti näytti  autiolle maanantai aamupäivällä

19 vuotta on tätä maisemaa ihailtu. Rauhallista.

 

Muuttoapuna meillä oli 4 reipasta ja riskiä muuttajaa. Kaikki loput tavarat saatiin tuotua kerralla, kun hiukan purettiin ja taas pakattiin. Tuolin jalan kun vielä irrottaa, niin silloin on kuorma valmis.

 Kukahan järjestäisi nuo tavarat paikoilleen?

 Mutta kiikkutuoli on jo valmiina...

kun vain joutaisi istuskelemaan ja neulomaan :)

Kässäkamuilta saatu kukka on nyt kunniapaikalla keittiön ikkunalla omatekemässä mosaikkiruukuussa. Kuvauksen jälkeen pienempään ruukkuun ilmestyi marjapuuronpunainen saint paulia.

Eipä ne näkymät parvekkeelta paljon muuttuneet - metsää on täälläkin ja eikä naapureita näkyvillä. Ihana rauhallisuus jatkuu ja linnun laulu.

Edessä uusi elämän vaihe

  Pian tulee aika sanoa jäähyväiset nykyiselle  asuinkunnalle ja muuttaa naapurikaupunkiin. N. 39 vuotta työelämää on takana ja on aika siirtyä vapaalle. Monet rakkaat ystävät, harrastuskaverit ja työkaverit jäävät nyt pois jokapäiväisestä elämästä. Mutta juna kulkee paikkakuntien välillä useita kertoja päivässä ! Ja uudella paikkakunnalla odottavat ne kaikkein  rakkaimmat.

 

 Eilen illalla joimme kakkukahvia harrastuskavereiden kanssa ja muistelimme menneitä vuosia. 4 vuotta kävin kansalaisopiston taiteenperusopetuksessa ja meidän ryhmä oli todella mahtava. Tytöt olivat ostaneet minulle Flamingonkukan ja sanoivat tulevansa tarkistamaan, miten olen sen saanut pysymään hengissä. Kukkakauppias oli maininnut, että jopa kolme vuotta se voi kukkia, saapas nähdä, miten minun käy, viherpeukalo kun en ole. Korttikin oli tietysti erään opiskelijan oma tekemä ja tosi hieno. Oli napsinut kuvia vuosien varrella ja antoi niitä sitten näin minulle muistoksi. Ja teksti; "Rakas kässäkamu !" Sitä olen mutustellut useampaan kertaan tänään.

 

 Jonkin verran olen ollut mukana ay-toiminnassa ja sitä kautta  tutustunut reippaaseen ja mukavaan nuoreen naiseen. Joitakin kurssejakin kävimme yhdessä - konkari ja untuvikko - kuten asian leikkisästi ilmaisimme. Hän oli tehnyt minulle yllätyksen. Ostanut käsityötarvikkeita ja yrttijalkakylpy pussin. Olen todella hämmentynyt ja iloinen mukavasta yllätyksestä. Kiitos ystäväni. Vaikka konkari poistuu järjestötoiminnasta niin jatka sinä. Yhteiset kirpparireissut kuitenkin jatkuvat.

 

Ja nyt pakkauspuuhat jatkuvat...........