Joulun jälkeistä elämää

Minä viluvarvas, sain joululahjaksi ihanat, 

lämpöiset tossut. 

Pikku neiti 4v. lainaili tossujani ja kyseli, 

miksei hän saanut vastaavanlaisia. 

Tänään, kun oli taas se  mummilapäivä, 

kaivoi hän repustaan piirroksen ja alkoi 

esittelemään sitä minulle. 

Ja piirroshan esittää sukkia, 

jotka minun tulisi hänelle neuloa.

 

Valkoinen osa on vartta, punaruskea on teräosa 

ja kärkeen tulee keltaiset kolmiot, 

joissa yhdessä on kala. 

Mutta mitä ovat nuo keltaiset pallot tuolla sivulla? 

Ne ovat kulkusia, jotka hän näki mummin 

askartelulaatikossa.

Taitaa mummilla mennä sormi suuhun tuon mallin kanssa. 

Mutta lie yritettävä jossain vaiheessa, kun on noin selkeät ohjeetkin.

Toinen toive oli lisää eläinlapasia. 

Neuloin aiemmin syksyllä hänelle siililapaset.

No joulupukki toi hänen äidilleen myös siililapaset, 

joissa oli oikeassa lapasessa etusormelle aukko 

puhelimen näppäilyä varten, jos sattuis tulemaan 

tarve somettaa kesken ulkoilun. 

Lapsi oli vertaillut lapasia ja huomautti minulle, 

kun en ollut hänen lapasiin tehnyt moista aukkoa, 

kun mummin kanssa pitää talvellakin pokemoneja jahdata.

Joulukorttisatoa v. 2017

 Vuosi sitten ostin itselleni Sizzix-laitteen ja siihen joitakin stansseja. Tämän vuoden kortit tehty pääosin ko. laitteella.

 

 

Jouluiloa

Naapureinamme asuu useampi yksinäinen ikäihminen. Viime jouluksi vein heille mm. pipareita. Tänä vuonna ajattelin ilahduttaa heitä itse virkkaamilla "kynttilän alusilla" joihin ostin led-kynttilät. Lähinaapuri saa oikean paketin, jossa on jonkinlaista aivojumppaa 

Hyvää joulua lukijoilleni

Voihan pipari

Leivontakärpänen on iskenyt mummiin ja lapsenlapseen. Pitkin syksyä on leivottu melkein 1 x viikko. Se on niin mukavaa yhdessäoloa ja viihdyttävää. Ja sitten ne maistiaiset - jo taikina vaiheessa, nam....

 Meidän "pravuureita" ovat muffinsit (suklaa sellaiset), pulla ja piparit.

Hiukan "aneemisen" näköiset tortut (Myllyn paras lehtitaikina) 

 Petteripunakuono oli poro nimeltään...

 Pikku apulaisen taidon näyte - mm. papalle synttäripipari

 Ei pelkkiä "ässiä" vaan kaiki muutkin kirjaimet

 Tortut ja vihreät kuulat - namia

 Uudenlaiset piparit ala' leipuri 4 v

 Melkein ruusupullia

 Ja niin hyvää muffinsitaikinaa ( sydänsurujen kakku-taikina)

 Erittäin runsaasti koristeltu pulla-ukko ja -akka.

 Perinteisiä puusteja

Pikku leipurilla on keraaminen Sofia-koira, jolta on toinen takajalka rikki, 

siksi pullakoirallakin on vain 3 jalkaa.

Retki Tallinnan käsityömarkkinoille

 Te-matkat järjesti 3 päiväisen käsityömatkan Tallinnaan. Sinne siis.

Ensimmäisenä suuntasimme Raasikun lankatehtaalle. No siellä ei ollut minulle mitään tarjottavaa nyt, kun keväällä täydensin varastojani siellä käydessäni. Mutta voihan niitä ihania lankoja, villoja  ja hahtuvia ihailla aina uudestaan.

Ilta pimeni, mutta vielä ajelimme Kostiveren kartanolle. Itse kartanoon emme päässeetkään, kun oli joku yksityistilaisuus mutta uudistettuun myllyyn saimme tutustua.  Kartanon myllyssä sijaitsevasta myymälästä voi ostaa paikallisen tekemiä, virolaisia käsitöitä. 

 Seuraavana päivänä heti aamusta suuntasimme Karnaluksin käsityökauppaan. Siellä pieni ihminen menee aivan sekaisin siitä käsityötarvikkeiden paljoudesta. Aikaa meille oli varattu 2 tuntia ja hyvin se tuntui kuluvan. Mukaan lähti vetoketjuja. neuloja. lankaa ja paljon muuta TARPEELLISTA.

Teimme myös kävelykierroksen vanhassa kaupungissa ja poikkesimme erääseen vanhaan käsityökauppaan. En voinut olla ostamatta uutta aiheeseen sopivaa tonttua  tonttulaamme ja kaksi pientä lammasta pääsi myös matkustamaan Kouvolaan.

Vielä pikainen kierros Raatihuoneen torilla, joka oli jo muuttunut joulutoriksi.

Ja sitten kiireen vilkkaa käsityömarkkinoille Rocca Al Mareen, Saku-halliin. 

Siellä sitä vasta riitti ihmettelemistä ja uusia ideoita lähti mukaan (kun vain joku ehtisi toteuttamaan)

 Kirjankannet

 Huovutettu pannunalunen

 Huovutettu patalappu/pannunalunen

 Venhän oljista taiteiltu kukkanen ja keramiikka maljakko

Venhän oljista taiteiltu rintakoru

Nämä korut oli iäkkään naisen omin käsin tekemiä ja hän myös itse oli myymässä niitä. Hinnat vain ihmetytti meitä; kukka 10 € ja rintakoru 8 €. Ei siitä tekijä saanut kovinkaan suurta tuntipalkkaa. Työt olivat kauniita ja taidolla valmistettu.

Tonttula-aikaa

Sanoisinko, että n. 30 vuotta sitten rakentelin ensimmäisen tonttukylän. Asuimme silloin omakotitalossa, jossa oli päältä tasainen avotakka, jonka päälle sai kohtalaisen ison tonttulan. Silloin apulaisenani oli oma pieni tyttönen. Tonttujen virkaa suurelta osin hoiti silloin

nuket, joilla oli tonttuvaatteet. Perinne on jatkunut lähes joka vuosi milloin minkäkinlaisena. Parikymmentä vuotta on joka joulun aika kokoelma lisääntynyt uudella tonttuhahmolla, kiitos Outin.

Nyt kun lapsen lapsi on jo siinä iässä, että hänen voi antaa huoletta leikkiä noilla tontuilla, rakensimme papan kanssa tonttupöydän ja tämän vuoden "hitin", tonttuoven. Pikkuhiljaa rekvisiitta lisääntyy ja tontut vaihtaa paikkaa - no niinhän siellä oikeassakin tonttulassa on elämää.

Tämän vuoden tontun olen jo saanut tuliaisena Ruotsista. Se on tuo keltainen pulla, jonka päällä lojuu 3 pientä tonttua. Se oli kuulemma ajankohtaan sopiva, kun meillä leivotaan pullaa nykyisin aika usein; pikkuleipuri ja mummi.

Viime vuonna (v. 2016) oli tontuilla jo hiukan ahdasta.
Tämän vuoden "tonttu" oli tuo Outin tekemä mökki, joka on minusta aika ihana.

Ihka ensimmäinen tonttukylä v. 1988

Sinisen kankaan takana oli senaikaiset "jouluvalot", (joita varten oli kankaassa reiät) jotka loistivat kuin tähdet yön pimeydessä.