Pikkujoulujen aikaan

Jo useampana vuonna on meidän parvekkeella ollut joulukuusi. Ei ihan oikea sellainen vaan itse rakennettu. Vuosia sitten nuorempi sisareni toi meille joulutervehdyksenä oma tekemän kuusen. Hän oli taivutellut katiskaverkosta kartion ja pistellyt siihen havun oksia. Koristelut muuttuvat vuosien myötä, mutta runko säilyy.

Neulotaan, neulotaan...

Talven lähestyminen saa puikot heilumaan aina vaan tiuhempaan; syntyy hattua, sukkaa ja mm. paprika. Paprika syntyi aivan vahingossa, kun kokeilin uutta neuletta. Joku muu oli jaksanut neuloa sen isommaksi ja jättänyt ompelematta kiinni ja tietysti ilman täytettä - ja siitähän tuli patalappu.

 Hattu on norjalaismallinen ja malli otettu täältä: http://villakeranen.blogspot.fi/2011/02/se-suloinen-norjalaismyssy.html

Liekkisukat ovat kiehtoneet minua jo kauan ja nyt löytyi pienet jalat, jotka olivat sukkia vaille.

 Vielä tilauksesta pari vetoketjukorua.

Muistin virkistämistä

Kansalaisopiston käsityöryhmässä oli opettelu vuorossa kirjonta. Päätimme tehdä sen niillä aiemmin kasveillä värjäämillämme villalangoilla. Tarkoitus oli opetella uusia ja/tai kerrata vanhoja erilaisia pistoja. Olen jo kauan miettinyt sellaisen neulakirjan tekemistä, missä voisi säilyttää parsin- ja silmäneuloja. Nyt sellaisen teko olikin ajankohtainen.
Jostakin laatikon syövereistä löysin säkkikankaan palasen, jolle oli jo valmiiksi painettu kukkakuvio - oli ehkä ollut tarkoitus tehdä pieni liina, mutta edelliseltä omistajalta se oli jäänyt tekemättä. Joku oli jo aiemmin leikellyt kankaan reunasta palasia, joten ilman harmitteluja voin minäkin sitten pilkkoa kankaan.

Kirjontaa en ole pahemmin harrastanut. Sattumalta löytyi myös n. 53 vuotta sitten koulussa tekemäni ruokaliina - siinä olikin monta hyvää mallia. Täytyy todeta, että silloin tekemäni harakanvarpaat ovat paljon siistimmät kuin nyt.