Juhannus on juhlittu

Ai juhlittu ? Ei vaan vietetty aivan rauhallisesti lepäillen ja hieman puuhastellen.
Ongellakin käytii kerran ja 2 pienen pientä särkeä tarttui koukkuun. No eipä niille ollut käyttöä vaan laskimme ne takaisin kasvamaan. Mutta onneksi oli kaupasta hoksattu ostaa silliä niin eipä tuo huono saalis paljoa harmittanut.
Jo parina kesänä olen harrastanut lankojen värjäämistä luonnonmateriaaleilla. Ja kun oli monta vapaa päivää, niin taas se himo iski.... Ja tuumasta toimeen.
Tälllä kertaa kasveina käytin: lupiinin sinisiä kukkia, suoprsuja, koivun lehtiä ja tervalepän lehtiä. Kokeilin myös lankojen purettamista liekoilla. Siihen en olllu tyytyväinen, koska liekot värjäsivät langat lievästi vaalean ruskeiksi ja lupiineista saatava kaunis vaalean vihreä muuttui ei niin kauniiksi.

Vasemmalla lupiineilla värjätyt nallelangat ja oikealla suopursulla värjätyt ja alunalla puretetut 100 % villalangat

Vasemmalla koivun lehdillä värjätyt ja alunalla puretetut 7- veljestä harmaa ja valk. langat, oikealla suopursulla värjätyt ja alunalla puretetut7- veljestä harmaa ja valk. langat.

Tervalepällä värjätyistä langoista tuli hiukan tummempia kuin koivun lehdillä värjätyistä langoista.

Luonnon kauneutta ei voi olla ihailematta päivästä toiseen: tyyni tai tuulinen järvenselkä, siellä uivat kuikka perheet, kaloja poikasilleen saalistavat lokit, yhtenään kukkuva käki, rohkea harmaasieppo pariskunta, joka rakensi pesänsä mökin nurkkahirsien päälle aivan kulkureitillemme.  Jänistä vaan ei ole vielä näkynyt kuten viime kesänä. Silloin se popsi herkkunaan minun kukkapenkiin kylvämäni punajuuret sekä keltajuurikkaat - eipä ollut minulla varastointi ongelmia. Nyt vahingosta viisastuneena istutinkin äitienpäivä orvokit penkin reunaan ja laitoin loppu maahan perunaa kasvamaan. Ei taida olla jäniksen herkkuja. Mutta parin viikon päästä voimme syödä oman maan perunoita. Nam.

Sitten vielä yksi ihmeellisyys, jolle emme ole keksineet selitystä Männyn oksaasa on pieni valkoinen "pesä" tms. Ollut jo pari viikkoa, mutta mikä se on?

Sadepäivän puuhastelua

Onneksi on välillä tällaisia sateisia päiviäkin. Kun ei kehtaa istua järvelllä ongella, voi vaikka ommella rästiin jääneitä ompeluksia.
Jonkin aikaa sitten näin tämän tyylisen farkkukassin ja päätin saada myös itselleni sellaisen. Vanhat farkut vain esille ja tuumasta toimeen. Onneksi en ole innostuksissani vielä leikannut kaikkia housuja matonkuteeksi, joista on tarkoitus syksyllä sitten kutoa matto. Kansalaisopiston kurssilla harjoiteltiin koneella vapaavarsiompelua ja siitä innostuneena kirjailin nuo kukkaset ja heinät. Aiemmin olin kokeillut koristelua/ompelua solvy-kalvon avulla ja siitä syntyi tuo perhonen. Askartelulaatikosta löytyi nuo pienet leppäkertut, jotka antavan pienen piristyksen heinäniitylle. Kesäkassi on valmis. Kesälomaa odotellessa...

Kukat ovat innostaneet ennenkin minua käsitöissä. Viime talvena kokeilin "laatikkokudontaa". Kenkälaatikon ympärille pyöritetään loimilankoja haluttu määrä ja sitten kudotaan esim. valokuvamallin mukaan.
Sain idean anoppilan navetan ikkunasta (navetta ei ole ollut varsinaisessa  käytössä 30 vuoteen). Ikkunan alla kasvaa koiranputkia ja puna-ailakkia. Kuteena käytin villalankaa ja hahtuvalankaa.Pystyrimat tein itse kehräämästä langasta, jonka tekoa myös opettelin värttinä kanssa.
Ja luonnosta löysin kuivuneita männyn oksia, joista kyhäsian taululle kehykset.

Kesäpuuhia

 Lämpö on hellinyt meitä jo jonkun aikaa ja sen myötä käsitöiden  tekeminen on jäänyt taustalle. Nyt kutsuu ulkoilma ja harrastukset siellä. Vietämme jonkin verran aikaa rannalla ja tietysti ongella, ainakun on vain mahdollisuus. Useimmiten saaliina on hyvä mieli, mutta tuleehan niitä kalojakin ihan tarpeeksi. Monenlaista kalaruokaa on tullut syötyä. Loppu kesästä varmaan on minullekin kasvanut jo evät .....

  On hetkiä, jolloin vain olen ja katselelen kaunista luontoa. Joskus sattuu kamerakin olemaan saatavilla ja voi ikuistaa luonnon ihmeellisyyttä ja kauneutta.

 

Olipa tässä eräs sateinenkin päivä ja sadevedet juoksivat iloisesti pitkin pihaa. Mökin räystäässä on sadevesikourut ja hienot syöksytorvet, mutta puuttui sadevesikaivo (?). No tuumasta toimeen.... hiekkaan kuoppa ja pieniä kiviä tilalle. Ja toimii...  (Kuvaaja ei oikein onnistunut saamaan syvyysvaikutelmaa - sillä reunat on todella korkemmalla kuin keskusta)

Hiukan viljelyksiäkin on : kukkapenkissä orvokkien seurana kasvaa perunaa ja nousee sieltä muutama auringonkukkakin. Viime vuonna ei ollut kukkapenkkiä, vaan siinä kasvoi punajuurta ja keltajuurikasta. Mutta seudulla asustanut pupujussi piti huolen siitä, ettei minu tarvinnut satoa korjata. Saa nähdä, miten tänä vuonna käy.